Tänään olin katsomassa Kaisaniemen ala-asteella kummipoikani luokan näytelmää "Prinsessa Ruusunen" :) Kummipoikani esitti siinä kyläläistä ja hänellä oli yksi vuorosana jota odotin niin jännityneenä että hänen sanottuaan sen kiljahdin ja taputin vahingossa, siis ihan kesken näytelmää...Mutta siis ihan täysin puolueettomasti hän oli vaan yksinkertaisesti paras, vaikka olihan ne muutkin suloisia. Sen jälkeen eksyin siihen viereen Vuorikadulle tosi kivaan vintage-kauppaan, Indian Summeriin, josta löysin J. Porolan kierrätysmateriaalista kyhätyn mekon. Tässä kuva, mutta esittelen sitä takuuvarmasti lisää meidän seuraavalla keikalla, joka onkin vasta ensi vuoden puolella, koska joulukuun vietän Keniassa. Nyt takaisin pakkaushommiin, muutamme sunnuntaina uuteen kotiin.

Meillä oli perjantaina koko orkesterin voimin keikka Nosturissa AKL:n bileissä. Kuten kerroin olen ollut vähän omiin oloihin vetäytynyt joten oli vähän vaikea päästä aluksi keikkatunnelmaan, mutta oli mukavaa päästä pitkästä aikaa lauteille koko poppoolla. Harpistimme Salla oli ensimmäistä kertaa mukana koko yhtyeen keikalla. Onneksi meidän orkesterissa on niin valovoimaisia tyyppejä ettei kaikki ole vaan mun varassa. Erityispropsit Leissin glitterikeijutanssinumerosta! :D Tässä muutamia Einon ottamia kuvia perjantain keikalta.

Seuraavana päivänä köröttelimme Jyväskylään Höstfestiin. Meitä oli vastassa joukku hyväntuulisiä Jyväskylän hippejä ja majoitus joittenkin sydämellisien tyttöjen kauniissa, flyygelillä varustetussa, asunnossa Kirkkopuiston vieressä. On aina erityisen kallisarvoista päästä kunnolla latautumaan ennen keikkaa jonnekkin kodinomaiseen ympäristöön. Jyväskylän yleisö oli fantastinen ja koimme olevamme omiemme parissa. Kuten sanoinkin jo keikalla; pyrin aina luomaan musiikillani parantavaa ilmapiiriä, mutta tällä kertaa koin itse parantuvani. <3 HÖSTFEST <3 

Minulla on ollut sellainen blokki. Blogiblokki. Ja muutenkin hyvin monipuolinen blokki. En ole kyennyt oikein mihinkään. Rastastuksenopettajanikin on ollut kiireinen joten en ole päässyt tunneille ja olen voinut huonosti kun en ole päässyt luontoon enkä eläinten lähelle. Tai no oltiin me Orivedellä yksi yö sellaisessa ihanassa vanhassa maalaistalossa, mutta se oli vaan sellaista tekohengitystä, muutoin on pitänyt olla kaupungissa... 

Tämähän on ollutkin ihan kiva viikko. Vaikka kaipuuni pois kaupungista on paisunut välillä lähes sietämättömiin mittoihin, on elämä onneksi pitänyt niin kiireisenä etten ole ehtinyt keskittyä siihen ikävään ihan liikaa…

Torstai oli viikon kohokohta. Minulla oli suuri ilo ja kunnia ensiesiintyä harpisti Salla Hakkolan kanssa. Ja iltakin oli aikamoisen erityinen, nimittäin korsettiliike Belle Modesten uuden korsettimalliston lanseerausbileet Suvilahden Magitossa. Illan ohjemistoon kuului muotinäytöksen lisäksi myös Itty Bitty Tease Cabaretin soolo- ja ryhmäesityksiä. Minut ja Salla puettiin arvokkaisiin juhla-asuihin, joihin kuului luonnollisesti korkealaatuiset korsetit. Tunsin olevani kuin Scarlett O'Hara konsanaan. En ollut koskaan aiemmin pukeutunut korsettiin ja yritin totutella siihen jo tunteja ennen keikkaa. Aluksi tuntui ahtaalta, mutta loppujen lopuksi totuin ja pyysinkin sitä kiristettävän juuri ennen keikkaa, mikä osoittautui todella huonoksi ideaksi. Esitimme kolme kappalettani joista toisen puolessa välissä näkökenttääni alkoi yhtäkkiä ilmaantua outoja harmaita läiskiä ja korvissani alkoi soida. Tunsin olevani laulava ilmapallo. Olin lähellä keskeyttää keikan, koska olin varma että pyörryn. Päätin sinnitellä ajatellen, että jos pökerryn niin ainakin teen sen mahdollisimman viehkeästi ja tyylillä, käsi otsalla,  niinkuin elokuvissa. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt, vaan pääsimme kunniakkaasti kaikki kolme kappaletta loppuun saakka. Kumarruksien ja  muutamien poseerauksien jälkeen pääsin vapauttamaan hieman happea aivoihini. Ovat ne varmaan aikamoisia valopäitä olleet ne naiset silloin barokkiaikoihin - eihän tuossa nyt pysty ajattelemaan kun kiristää niin paljon! Joo, kyllä Sallan kanssa oli upeaa soittaa ja ilta oli muutenkin aivan mahtava, mutta ei tuo burleskihomma ole kyllä ehkä minun juttu kummiskaan. Molen sitä mieltä että jos tekee mieli olla vähissä kuteissa niin sitten kaikki pois vaan ja niitylle kirmaamaan!

Tänään vietin muutaman tunnin Ihmisten Torilla, joka seuraa Occupy Wall Street- liikettä. Ihmisten tori sijaitsee Sanomatalon takana olevan aukion reunassa, makasiiniraunioiden edessä. Sinne voi mennä naukkaamaan ilmaisen kahvikupposen ja keskustelemaan mistä vaan mieltä askarruttavasta asiasta. Itse olin siellä vaan lähinnä hiljaa ja mietiskelin… Niin monta asiaa on pielessä ja nuo pienet teltat ja muutama urhea sielu siellä pyörimässä muuttaakseen kaiken... Ne vaan näyttivät niin voimattomilta ympäröivien massiivisten tornitalojen varjossa...Tuntui todella skeptiseltä, olin pettynyt itseeni. Ajattelin, että systeemi on vaan paska ja turha sitä koneistoa vastaan on taistella. Mutta onneksi jotkut jaksaa - kunnia, ylistys ja kiitos heille! Kyllä minä aion niitä polttopuita ja huopia sinne kiikuttaa vaikka en muuta jaksaiskaan. Onpahan noilla kultaisilla ihmisillä ainakin lämmin…. "Aiomme olla täällä niin kauan kunnes Suomeen saadaan uusi perustuslaki." -Aktivisti Ihmisten Torilla tänään. Toivon todellakin, että seuraavista talvista tulisi leutoja.

Olin ystäväni Tepun luona guashattavana. Tämä oli ensimmäinen hoitokertani. Reggaemimmi Tepun koti Hermannissa on kaunis ja siellä on helppo rentoutua. Alun rentoutuksen jälkeen alkoi shiatsu-tyylinen hieronta. Varmasti jokainen kyseisen naisen tunteva voi yhtyä kanssani siihen, että Tepun käsissä on jokin ihmeellinen parantava kosketus. Hän vaan löytää kaikki oikeat paikat ja tsup! hoitaa paikat kuntoon. Sitten alkoi guashaus. Rehellisesti sanottuna sattui paikoitellen aika paljon, mutta ooooh mikä ihana rentoutus siitä seurasikaan. Nyt mun selkä on sen näköinen kuin mut ois pieksetty, mutta ei siihen satu kummiskaan. Se guashaus pistää vaan semmosen jähmettyneen veren liikkeelle poistaen kuonaa ja helpottaen kaikenlaisia vaivoja. Kiinalaisen lääketieteen mukaan juuri se jähmettynyt veri aiheuttaa kaikki sairaudet. Olen ollut elämässäni ties minkälaisissa hoidoissa, mutta tähän aion mennä uudelleen heti ensi viikolla, koska vaikutuksen ovat sekeän parantavat. Tepu tekee harjoitushoitoja vielä erittäin edullisesti ja niitä voi kysellä häneltä sähköpostitse tepu.bogdanoff@gmail.com 

Tänään oli kolmas ratsastustunti. Ensimmäistä kertaa tuntui, että alan vähitellen saamaan jonkinlaista tuntumaa siihen hommaan. Olimme ulkona. Oli jälleen kaunis, aurinkoinen aamu. Pharaon kenkä oli vähän irronnut joten emme voineet ravata paljoa, mutta sekin vähä minkä jolkuttelimme tuntui huomattavasti helpommalta kuin edellisellä kerralla. Ratsastusasento alkaa nyt jo löytyä ja omat varusteet tuovat myös varmuutta. Ehkä minusta tulee vielä joskus kunnon cowgirl.  Opettajani Lotta kertoi minulle tänään enemmän ammattiratsastuksesta ja hevosten hoidosta. Ei mikään ihme että ratsatus ei ole kaikkein edullisin harrastus, kun pelkästään jo hevosen varusteet maksavat niin paljon. Pelkkä satula maksaa kuulemma semmoset 2000 euroa. Hevosen ylläpitokin on tyyristä homma. Pitää alkaa säveltämään niitä hittibiisejä ja vähän äkkiä jos aion sen oman pollen joskus hommata.

Hommasin tämmöiset Däslön housut, saappaat ja chopsit. Haluaisin vielä joskus kunnon ratsastussaappaat, mutta näillä on hyvä aloittaa.

Tunnin jälkeen minulla oli yhdet kuvaukset ja sen jälkeen keskityin taas vähän nuottikirja-asioihin. Timmion Records julkaisee nimittäin joulukuussa nuottikirjan osasta minun ensimmäisen ja toisen levyn kappaleita. Kappaleet nuotintaa Sami Baldauf. On ollut hienoa nähdä omia biisejä nuotteina. Jotenkin hurjan ylevää!

On ollut kiva päivä mutta unelmoin jo taas kovasti pääsystä pois kaupungista. Onneksi me mennään ensi viikonloppuna mökille. Sitä ennen on vielä tiedossa ainakin korsettimalliston lanseerausbileet missä esiinnymme ensimmäistä kertaa yhdessä harpistin kanssa <3

Toinen ratsastustunti Tuomarinkylän Ratsastuskoulussa oli jo paljon haastavempi kuin ensimmäinen. Tällä kertaa me nostettiin raviin ja olin noin minuutin ravaamisen jälkeen jo niin hengästynyt, että meinasin pyytää saada hidastaa. Sinnittelin urheasti ja kun opettaja antoi vihdoinkin luvan keventää sitä ravia niin se helpottui huomattavasti. Se keventäminen käy niin että jokatoisella askeleella noustaan vähän satulasta niin ei hytkytä siinä kuin sätkynukke. Sitten me harjoiteltiin myös edellisen tunnin juttuja tietysti. Tällä kertaa me oltin ulkona ja oli ihana aurinkoinen aamu. Joo, se on aika paljon rankempaa tuo ratsastaminen kuin miltä näyttää. Nyt en taida taas pystyä kävelemään muutamaan päivään. Mun lihakset palautuu yleensä huonosti, mutta oon huomannut että vehnänorasjauhe auttaa siihen. Se auttaa moneen muuhunkin vaivaan, suosittelen.

Opettajani Lotta ja ratsuni Pharao <3 

Meillä oli tänään myös kauan odotettu Elon palaveri. Miau oli tehnyt uusia biisejä ja ne oli upeen kuulosia. Hahmoteltiin vähän treeni- ja levyntekoaikataluja. Näiltä näkymin pyritään siihen että saatais levy ulos vapun aikoihin. Ah! On ihanaa keskittyä välillä muihin kuin omaan sooloprojektiin. Ja on erityisen ihanaa saada tehdä vaihteeksi naistenkin kanssa musiikkia. Ei miehissäkään mitään vikaa, mutta vaihtelu virkistää. Tässä meidän pressiteksti sinkun julkaisuajoilta. Me ollaan vielä tämmönen aika uugeepoppoo, mutta ehkä kohta meitä voi kuulla jo muualtaki ku savikiekoilta.

Palaverin jälkeen olin Lassi Valtosen ensimmäisellä keikalla. Se oli muka joku treenikeikka mutta ne näytti ja kuulosti siltä että siitä oli treenit kaukana. Voin vaan sanoa että viimeeksi tämmösiä säväreitä on aiheuttanut mm. Joose Keskitalon Luoja Auta (2004), Asan Terveisiä kaaoksesta (2006) ja Pupan Oi Aikoja (2009).  Lassin levy on myös hyvä, mutta keikka vakuutti erityisen vahvasti. Parhaita paloja oli mun mielestä Pispala ja Suonsilmä. Olen fani. Lassi on poikkeuksellinen luonnonlahjakkuus. Ja ainiin sen bändissä on järjettömän kova kitaristi Nicolas Rehn ja basisti/sellisti Juho Kanervo. Mulla oli vaikeuksia olla kiljumatta kun ne oli niin hyviä, ja niin mää kyllä taisin vähän kiljastakin.

http://www.lassivaltonen.fi/musiikki/

En ole koskaan lukenut yhtäkään runokirjaa. Enkä kovin montaa runoa muutenkaan. Sen takia olikin ihan mielenkiintoista kun sain kutsun vieraaksi Runoraatiin. Ne sanoi että onhan ne minunkin sanoitukset runoja. En ollut koskaan ajatellut sitä niin..että minähän olen myös jonkin sortin runoilija. Jokatapauksessa, en tajunnut niistä runoista aluksi hölökäsenpöläystäkään. Onneksi ystäväni Anitan avustuksella ne alkoi vähitellen avautumaan ja selvisin ihan kunnialla itse ohjelmasta. Oli erityisen hienoa päästä tapaamaan Jukka Virtanen. Hän kertoi minulle Ilkka Taalasrannan kanssa kokoamastaan kirjasta Omat ja käännetyt, joka koostuu Virtasen laulunsanoituksista ja muisteloista vuosien varrelta. Kirja julkaistaan käsittääkseni ensi viikolla. Muutkin raatilaiset, Elias Koskimies ja Tarleena Sammalkorpi, olivat erittäin raikkaita ja ilahduttavia persoonallisuuksia, heidän kanssaan oli helppo pölistä. Kirjailijoiden valitsemia runoja tulkitsivat näyttelijät. Oli mielenkiintoista päästä seuraamaan myös näyttelijän työtä niin läheltä. Näyttelijät ovat mielestäni melkeinpä jumalolentoja, niin ihmeellisiä kameleontteja. Ohjelman teema oli Halloweenin kunniaksi Kuolema ja ohjelma tulee ulos 6.11.2011 Yle Teemalta.

 http://teema.yle.fi/ohjelmat/ohjelmapaikat/runoraati

Aloitin tänään ratsastusharratuksen Tuomarinkylän Ratsastuskoulussa.