Toinen ratsastustunti Tuomarinkylän Ratsastuskoulussa oli jo paljon haastavempi kuin ensimmäinen. Tällä kertaa me nostettiin raviin ja olin noin minuutin ravaamisen jälkeen jo niin hengästynyt, että meinasin pyytää saada hidastaa. Sinnittelin urheasti ja kun opettaja antoi vihdoinkin luvan keventää sitä ravia niin se helpottui huomattavasti. Se keventäminen käy niin että jokatoisella askeleella noustaan vähän satulasta niin ei hytkytä siinä kuin sätkynukke. Sitten me harjoiteltiin myös edellisen tunnin juttuja tietysti. Tällä kertaa me oltin ulkona ja oli ihana aurinkoinen aamu. Joo, se on aika paljon rankempaa tuo ratsastaminen kuin miltä näyttää. Nyt en taida taas pystyä kävelemään muutamaan päivään. Mun lihakset palautuu yleensä huonosti, mutta oon huomannut että vehnänorasjauhe auttaa siihen. Se auttaa moneen muuhunkin vaivaan, suosittelen.
 |
| Opettajani Lotta ja ratsuni Pharao <3 |
Meillä oli tänään myös kauan odotettu Elon palaveri. Miau oli tehnyt uusia biisejä ja ne oli upeen kuulosia. Hahmoteltiin vähän treeni- ja levyntekoaikataluja. Näiltä näkymin pyritään siihen että saatais levy ulos vapun aikoihin. Ah! On ihanaa keskittyä välillä muihin kuin omaan sooloprojektiin. Ja on erityisen ihanaa saada tehdä vaihteeksi naistenkin kanssa musiikkia. Ei miehissäkään mitään vikaa, mutta vaihtelu virkistää. Tässä meidän pressiteksti sinkun julkaisuajoilta. Me ollaan vielä tämmönen aika uugeepoppoo, mutta ehkä kohta meitä voi kuulla jo muualtaki ku savikiekoilta.
Palaverin jälkeen olin Lassi Valtosen ensimmäisellä keikalla. Se oli muka joku treenikeikka mutta ne näytti ja kuulosti siltä että siitä oli treenit kaukana. Voin vaan sanoa että viimeeksi tämmösiä säväreitä on aiheuttanut mm. Joose Keskitalon Luoja Auta (2004), Asan Terveisiä kaaoksesta (2006) ja Pupan Oi Aikoja (2009). Lassin levy on myös hyvä, mutta keikka vakuutti erityisen vahvasti. Parhaita paloja oli mun mielestä Pispala ja Suonsilmä. Olen fani. Lassi on poikkeuksellinen luonnonlahjakkuus. Ja ainiin sen bändissä on järjettömän kova kitaristi Nicolas Rehn ja basisti/sellisti Juho Kanervo. Mulla oli vaikeuksia olla kiljumatta kun ne oli niin hyviä, ja niin mää kyllä taisin vähän kiljastakin.
